Privacy concerns among the users of a national patient portal: A cross-sectional population survey study

INTRODUCTION

Seeking and receiving care requires disclosure of personal information which is recorded as health data in electronic health records. Thereafter, restricting the flow of information is dependent on data protection, information security, ethical conduct, and law. Privacy concerns may arise as patients' options concerning privacy have been balanced to cater both the privacy of patients and the needs of healthcare, as well as secondary use of data.

METHODS

This study examined privacy concerns among the users of a national patient portal in a representative sample of Finnish adults aged 20 to 99 years old (n = 3,731). We used logistic regression analysis with population weights to seek answers to which factors are associated with privacy concerns. The cross-sectional survey data was collected in 2020.

RESULTS

Every third patient portal user had privacy concerns. Those who were 50 to 59 years old (p = 0.030) had privacy concerns more often than 20 to 49-year-olds. Those who had financial difficulties (p = 0.003) also had privacy concerns more often while those, who had good digital skills (p=<0.026), did not need guidance on telehealth service use (p=<0.001) and found telehealth service use to be beneficial (p = 0.008), had privacy concerns less often.

CONCLUSION

The usefulness of telehealth seems to play an important role in privacy concerns. Another important factor is the skills required to use telehealth services. We encourage providing guidance to those who lack the necessary skills for telehealth service use. We also encourage putting effort not only into data protection and information security measures of telehealth services, but also into providing transparent and comprehensible privacy information for the service users as privacy concerns are common.

Factors associated with use of wearable technology to support activity, well-being, or a healthy lifestyle in the adult population and among older adults

The use of wearable technology, which is often acquired to support well-being and a healthy lifestyle, has become popular in Western countries. At the same time, healthcare is gradually taking the first steps to introduce wearable technology into patient care, even though on a large scale the evidence of its' effectiveness is still lacking. The objective of this study was to identify the factors associated with use of wearable technology to support activity, well-being, or a healthy lifestyle in the Finnish adult population (20-99) and among older adults (65-99). The study utilized a cross-sectional population survey of Finnish adults aged 20 and older (n = 6,034) to analyse non-causal relationships between wearable technology use and the users' characteristics. Logistic regression models of wearable technology use were constructed using statistically significant sociodemographic, well-being, health, benefit, and lifestyle variables. Both in the general adult population and among older adults, wearable technology use was associated with getting aerobic physical activity weekly according to national guidelines and with marital status. In the general adult population, wearable technology use was also associated with not sleeping enough and agreeing with the statement that social welfare and healthcare e-services help in taking an active role in looking after one's own health and well-being. Younger age was associated with wearable technology use in the general adult population but for older adults age was not a statistically significant factor. Among older adults, non-use of wearable technology went hand in hand with needing guidance in e-service use, using a proxy, or not using e-services at all. The results support exploration of the effects of wearable technology use on maintaining an active lifestyle among adults of all ages.

Perceived benefits of digital health and social services among older adults: A population-based cross-sectional survey

Objective

The aim of this study was to describe the benefits of digital health and social services perceived by older adults and to examine factors associated with perceiving these benefits. Several factors related to (a) sociodemographic characteristics, (b) area of residence, (c) physical, cognitive, psychological, and social functioning, and (d) Internet use, were examined.

Methods

The present sample included 8019 respondents aged between 75 and 99 years. The inverse probability weighting method was used to correct for bias. Linear regression analyses were used to examine the associations.

Results

The ease of use of the services regardless of the time and location was perceived as the most beneficial. Convenient distance to local health or social services (parameter estimate  =  0.15 [0.08-0.23]), good functional ability (PE  =  0.08 [0.01-0.14]), good vision (PE  =  0.15 [0.04-0.25]), ability to learn (PE  =  0.05 [0.01-0.10]) and living with someone (PE  =  0.08 [95% CI 0.04-0.13]) were associated with perceiving more benefits. In addition, access to the Internet (PE  =  0.12 [0.06-0.19]) and independent use of the Internet (PE  =  0.23 [0.17-0.29]) were associated with perceiving more benefits.

Conclusions

Older adults who are healthier, have a social relationship in their everyday life or have easier access to traditional services seem to perceive more benefits from digital health and social services. Digital services should be developed to correspond with special needs caused by disadvantages in health and the social environment. To facilitate the use of digital health and social services, more efforts should be made to enhance older adults' perceptions of their benefits.

Sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisten vastaanottopalveluiden käyttö kaupunki-maaseutu-alueluokituksen mukaan Suomessa

Sähköistä asiointia kohtaan on asetettu terveyspoliittisia tavoitteita harvaan asutuissa länsimaissa. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita voidaan toteuttaa soveltuvin osin sähköisinä palveluina. Sähköisten palveluiden käyttö edellyttää asiakkailta välineitä sekä osaamista ja tietoa palveluista, joihin hakeutua. Selvitimme sähköisten sosiaali- ja terveydenhuollon vastaanottopalveluiden käyttöä eri alueilla. Tutkimus perustuu satunnaisesti valittujen 20–99 vuotiaiden henkilöiden antamiin vastauksiin aikuisväestöä edustavassa FinSote 2020 kyselytutkimuksessa (n=28 199, osallistumisaktiivisuus 46 prosenttia). Alueluokituksena käytettiin seitsemänluokkaista kaupunki-maaseutu-alueluokitusta. Tulokset esitetään työikäisille (20–64 vuotiaat) ja eläkeikäisille (65–99 vuotiaat) väestöä edustavina osuuksina vakioimattomina ja demografisten tekijöiden suhteen vakioituna. Sähköisesti vastaanottopalveluita käyttäneiden osuus laskettiin edeltävän vuoden aikana sosiaali- tai terveyspalveluja käyttäneistä. Vastaajan antama arvio siitä, korvasiko sähköinen asiointi vähintään yhden perinteisen soiton tai käynnin, laskettiin sähköisiä sosiaali- ja terveyspalveluja käyttäneistä. Kaupunkimaisilla alueilla käytettiin useammin sähköisiä vastaanottopalveluja verrattuna maaseutumaisiin alueisiin. Sosiaali- tai terveydenhuollon palveluita käyttäneistä työikäisistä 39 prosenttia oli käyttänyt sähköisiä vastaanottopalveluita sisemmällä kaupunkialueella, kun vastaava osuus harvaan asutulla maaseudulla oli vain 25 prosenttia. Eläkeikäisistä nämä osuudet olivat pienempiä: sisemmällä kaupunkialueella 13 prosenttia ja harvaan asutulla maaseudulla kahdeksan prosenttia. Kun työikäisistä 86 prosenttia ulommalla kaupunkialueella ja 75 prosenttia maaseudun paikalliskeskuksissa raportoi sähköisen asioinnin korvanneen vähintään yhden perinteisen käynnin, niin eläkeikäisillä osuudet olivat pienempiä: 70 prosenttia sisemmällä kaupunkialueella ja 54 prosenttia harvaan asutulla maaseudulla. Sähköisesti sosiaali- ja terveydenhuollon vastaanottopalveluita käyttäneiden osuus oli melko korkea. Sähköisten vastaanottopalveluiden käyttö oli yleisempää kaupunkialueella kuin harvaan asutulla maaseudulla. Ne, jotka olivat asioineet sosiaali- ja terveydenhuollossa sähköisesti, arvioivat useimmiten, että sähköinen asiointi korvasi perinteisen käynnin. Työikäiset käyttivät sähköistä vastaanottopalvelua useammin kuin ikääntyneet. Sähköiset palvelut mahdollistavat asioinnin myös harvaan asutuilla seuduilla. Se, miten pitää välineet kaikkien tavoitettavissa, miten voidaan kohentaa osaamista ja tukea sähköisten palveluiden käyttöön ovat haasteita, joihin sosiaali- ja terveyspolitiikan sekä työllisyys- ja koulutuspolitiikan keinoin on vastattava.

Factors Associated with Non-use of and Dissatisfaction with the National Patient Portal in Finland in the Era of COVID-19: A Population-based Cross-sectional Survey Study (Preprint)

Background

In the abnormal circumstances caused by the COVID-19 pandemic, patient portals have supported patient empowerment and engagement by providing patients with access to their health care documents and medical information. However, the potential benefits of patient portals cannot be utilized unless the patients accept and use the services. Disparities in the use of patient portals may exacerbate the already existing inequalities in health care access and health outcomes, possibly increasing the digital inequality in societies.

Objective

The aim of this study is to examine the factors associated with nonuse of and dissatisfaction with the Finnish nationwide patient portal My Kanta Pages among the users of health care services during the COVID-19 outbreak. Several factors related to sociodemographic characteristics, health, and the use of health care services; experiences of guidance concerning electronic services; and digital skills and attitudes were evaluated.

Methods

A national population survey was sent using stratified sampling to 13,200 Finnish residents who had reached the age of 20 years. Data were collected from September 2020 to February 2021 during the COVID-19 pandemic. Respondents who had used health care services and the internet for transactions or for searching for information in the past 12 months were included in the analyses. Bivariate logistic regression analyses were used to examine the adjusted associations of respondent characteristics with the nonuse of My Kanta Pages and dissatisfaction with the service. The inverse probability weighting (IPW) method was applied in all statistical analyses to correct for bias.

Results

In total, 3919 (64.9%) of 6034 respondents were included in the study. Most respondents (3330/3919, 85.0%) used My Kanta Pages, and 2841 (85.3%) of them were satisfied. Nonusers (589/3919, 15%) were a minority among all respondents, and only 489 (14.7%) of the 3330 users were dissatisfied with the service. Especially patients without a long-term illness (odds ratio [OR] 2.14, 95% CI 1.48-3.10), those who were not referred to electronic health care services by a professional (OR 2.51, 95% CI 1.70-3.71), and those in need of guidance using online social and health care services (OR 2.26, 95% CI 1.41-3.65) were more likely nonusers of the patient portal. Perceptions of poor health (OR 2.10, 95% CI 1.51-2.93) and security concerns (OR 1.87, 95% CI 1.33-2.62) were associated with dissatisfaction with the service.

Conclusions

Patients without long-term illnesses, those not referred to electronic health care services, and those in need of guidance on the use of online social and health care services seemed to be more likely nonusers of the Finnish nationwide patient portal. Moreover, poor health and security concerns appeared to be associated with dissatisfaction with the service. Interventions to promote referral to electronic health care services by professionals are needed. Attention should be targeted to information security of the service and promotion of the public’s confidence in the protection of their confidential data.

Sairaanhoitajien valmiudet tiedonhallintaan sekä kokemukset potilas- ja asiakastietojärjestelmien tuesta työtehtäviin

Sairaanhoitajien kokemuksia potilas- ja asiakastietojärjestelmistä kartoitettiin nyt toiseen kertaan valtakunnallisella kyselytutkimuksella. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa kansallisessa Tieto hyvinvoinnin ja uudistuvien palvelujen tukena – Sote-tieto hyötykäyttöön 2020 -strategiassa asetettujen tavoitteiden saavuttamisesta yhden osa-alueen (Kyvykkäille käyttäjille fiksut järjestelmät) osalta sairaanhoitajien näkökulmasta. Näitä strategian osatavoitteita mukailevat tutkimuskysymykset ovat: Miten asiakas- ja potilastietojärjestelmät tukevat hoitajien työtehtäviä, yhteistyötä ja tiedonkulkua? Minkälaiseksi hoitajat arvioivat nykyisen käyttökokemuksensa, koulutuksensa, perehdyttämisen toimintatapojen muutokseen sekä lisäkoulutustarpeensa? Miten hyödylliseksi hoitajat arvioivat asiakas- ja potilastietojärjestelmät työssään? Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä hyödyntäen Sairaanhoitajaliiton, Tehyn sekä Akavan sairaanhoitajat ja Taja ry:n (TAJA) jäsenrekistereitä keväällä 2020. Kyselyyn vastasi hyväksyttävästi 3 610 sairaanhoitajaa, kätilöä tai terveydenhoitajaa, jotka toimivat julkisessa terveydenhuollossa, sosiaalihuollossa tai yksityisellä sektorilla. Vastaajat olivat kokeneita asiakas- ja potilastietojärjestelmien käyttäjiä. Valtaosa heistä kirjautui vähintään yhteen järjestelmään päivittäin, osa jopa viiteen tai sitä useampaan järjestelmään. Tulosten mukaan vastaajat eivät olleet tyytyväisiä järjestelmien tukeen niiden käytön vaatiman pitkän perehdytyksen vuoksi. Tiedonkulkuun hoitajien välillä omassa organisaatiossa oltiin tyytyväisiä, mutta tiedonkulussa eri organisaatioissa toimivien hoitajien välillä sekä hoitajien ja potilaiden välillä koettiin puutteita. Enemmistö vastaajista koki tietotekniset perustaitonsa, taitonsa tehdä kirjaukset asiakas- tai potilastietojärjestelmään, taitonsa tehdä potilaan hoidon kirjaus hoitotyön prosessin mukaisesti sekä tietosuojan ja tietoturvan periaatteiden hyödyntämisensä päivittäisessä työssä hyviksi tai erinomaisiksi kaikissa toimintaympäristöissä. Yli puolet vastaajista ei ilmoittanut lisäkoulutustarpeita. Kuitenkin hoitajat toivoivat työnantajiltaan enemmän täydennyskoulutusta. Vastaajat kokivat ongelmalliseksi järjestelmien kyvyn tai toiminnallisuuden koostaa yhteenvetonäkymiä. Yhteenvetona voidaan todeta sairaanhoitajilla olevan hyvät tai erinomaiset taidot käyttää asiakas- ja potilastietojärjestelmiä, mutta perehdytystä tarvitaan tukemaan digitaalisten palvelujen tuottamissa työprosesseissa. Hoidon jatkuvuus, laatu ja potilasturvallisuus ovat erityisesti hyötyjä, joita tietojärjestelmien käytöllä jo saavutetaan.

Tietojärjestelmät sairaanhoitajien työn tukena eri toimintaympäristöissä: kokemuksia tuotemerkeittäin

Asiakas- ja potilastietojärjestelmät ovat sairaanhoitajien työssä keskeisiä työvälineitä. Artikkelissa selvitettiin, missä määrin eri asiakas- ja potilastietojärjestelmät tukevat sairaanhoitajien työtä eri toimintaympäristöissä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa kansallisen tiedonhallinnan strategian täyttymisestä ja sairaanhoitajien käyttäjäkokemuksista palautteeksi tietojärjestelmätoimittajille. Tiedonkeruu sairaanhoitajien tietojärjestelmäkokemuksista toteutettiin keväällä 2020 kyselynä. Kyselyyn vastasi 3912 sairaanhoitajaa, joista pääosa työskenteli julkisessa sairaalassa, terveyskeskuksessa, sosiaalialalla tai yksityissektorilla. Yleisimmin käytettyjä asiakas- ja potilasjärjestelmiä olivat yleisyysjärjestyksessä Lifecare asiakas- ja potilastietojärjestelmä (Lifecare), Uranus, Pegasos, Apotti (tuotemerkki: Epic), Effica terveydenhuolto (Effica), Mediatri, Esko, DynamicHealth ja DomaCare. Kyselyn väittämistä raportoitiin teemoja, jotka koskevat tietojärjestelmien kykyä tukea vuorovaikutusta (4), hyötyjä (4), käytettävyyttä (2), teknistä toimivuutta (3) sekä paperin ja faksin käyttöä (1), tietojärjestelmille annettavia kouluarvosanoja (1) ja järjestelmätoimittajille suoraan annettavaa palautetta (30). Kysely tehtiin sairaanhoitajille toista kertaa, ja pohdinnassa tarkasteltiin muutoksia vuoteen 2017 nähden. Tulosten mukaan tietojärjestelmien tuki sairaanhoitajien työlle parantui tai pysyi ennallaan monien muuttujien osalta. Tulokset vaihtelivat asiakas- ja potilastietojärjestelmien tuotemerkkien ja toimintaympäristöjen välillä ja myös samojen tuotemerkkien välillä eri toimintaympäristöissä. Sairaanhoitajat olivat tyytyväisiä etenkin tietojärjestelmien kykyyn tukea yhteistyötä ja tiedonkulkua sairaanhoitajien kesken organisaation sisällä sekä sairaanhoitajien ja lääkärien välillä. He myös kokivat, että tietojärjestelmät tuottavat hyötyjä asiakkaiden ja potilaiden hoitoprosessille. Toisaalta organisaatioiden välisessä tiedonkulussa turvauduttiin edelleen paperiin ja faksiin. Lisäksi vastaajat tunnistivat asiakas- ja potilastietojärjestelmissä enemmän työtä hankaloittavia kuin hyvin toimivia ominaisuuksia. Vaikka tietojärjestelmien kehityssuunta vaikutti positiiviselta, eivät ne kaikilta osin edelleenkään tukeneet sairaanhoitajien työtä riittävällä tasolla ja näin ollen tietojärjestelmien systemaattista seurantaa on syytä jatkaa.